Neuropsykiatriset häiriöt lapsiperheissä

Neuropsykiatrset häiriöt eivät ole itse aiheutettuja tai kasvatuksesta johtuvia, mutta omalla ja vanhempien toiminnalla voi olla paljonkin vaikutusta piirteiden tai oireiden ilmenemiseen, minkä vuoksi vanhempien ohjaaminen on keskeinen osa nepsy-lasten ja -nuorten hoitoa ja kuntoutusta.

Aina tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen haasteissa tai sosiaalisissa haasteissa ei kuitenkaan ole kyse diagnosoitavasta neuropsykiatrisesta häiriöstä, vaan haasteet voivat olla myös ohimeneviä ja johtua esimerkiksi elämäntilanteessa ja/tai elinympäristössä olevista kuormitustekijöistä. Joskus tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksien tai sosiaalisten haasteiden taustalla voi olla somaattisia sairauksia, oppimisvaikeuksia, traumatisoitumista tai mielenterveyden häiriöitä neuropsykiatristen häiriöiden sijaan tai niiden ohella. Neuropsykiatrista häiriöistä suuri osa on perinnöllisiä, jolloin niitä voi esiintyä useammalla henkilöllä samasta perheestä ja suvusta.  

ADHD

ADHD mielletään herkästi pelkäksi keskittymisvaikeudeksi tai ylivilkkaudeksi, mutta siinä on kyse nimenomaan tarkkaavuuden ja aktiivisuuden säätelyn vaikeudesta. Vireystilan säätelyn vaikeudella on suuri rooli ADHD:seen liittyvissä haasteissa. Lisäksi ADHD:seen liittyy yleensä jonkinasteisia tunnesäätelyn vaikeuksia. ADHD:lla on eri ilmenemismuotoja, joista tarkkaamattomuuspainotteinen muoto jää herkimmin huomaamatta, sillä se ei tyypillisesti näy yhtä vahvasti ulospäin kuin yliaktiivisuus ja impulsiivisuus.

Lapsuudessa ADHD voi näkyä eri tavoin. Tässä muutamia esimerkkejä:

• Lapsella voi ilmetä motorista levottomuutta eli erilaista liikehdintää tai impulsiivista käyttäytymistä.

• Keskittymisvaikeus voi ilmetä myös omiin ajatuksiin vaipumisena. 

• Lapsen voi olla vaikea rauhoittua tai hän voi olla hyvin väsynyt ja passiivinen. Nämä voivat myös vaihdella voimakkaasti päivästä, vuorokaudenajasta ja tilanteesta riippuen. 

• Lapsella voi olla univaikeuksia ja erilaisia toiminnallisia vaivoja, kuten pää- ja vatsakipuja. 

• Erilaiset siirtymätilanteet ja vapaat tilanteet kotona ja päiväkodissa tai koulussa voivat olla lapselle vaikeita, ja hän saattaa tarvita muita lapsia enemmän aikuisen ohjausta toimintaansa. 

• Lapsi saattaa saada voimakkaita tunnereaktioita esimerkiksi tilanteissa, joissa häntä joudutaan rajaamaan tai joihin liittyy pettymyksen kokemuksia. 
  
• Lapsella voi olla vaikeuksia ikätoverisuhteissa: hän saattaa sanoa tai tehdä asioita impulsiivisesti, mikä voi aiheuttaa ikätovereissa kielteisiä reaktioita tai hänen voi olla vaikea keskittyä leikkeihin tai toimintoihin, mikä voi vaikeuttaa vuorovaikutustilanteissa mukana pysymistä. 
  
• Lapsen voi olla vaikea muistaa asioita ja noudattaa suullisia ohjeita. 

Autismikirjon häiriöt 

Autismikirjon häiriöihin liittyy toimintakykyä heikentäviä vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa sekä rajoittuneita, toistavia ja joustamattomia käytösmalleja, kiinnostuksen kohteita tai aktiviteetteja. Autismikirjon häiriöissä on nimensä mukaisesti kyse kirjosta, sillä autistien tuen tarpeet ja piirteiden yhdistelmät vaihtelevat huomattavasti. Autismikirjon häiriöön voi esimerkiksi liittyä älyllistä kehitysvammaa tai epätasaista kykyprofiilia, mutta kaikilla näin ole ja osa autisteista on poikkeuksellisen älykkäitä. 

Tutkimusten mukaan autismikirjon tyttöjen ja naisten tunnistaminen on vaikeaa ja usein viivästyy, etenkin jos heillä ei ole kehitysvammaa tai huomattavia oppimisvaikeuksia. Se voi johtua osittain nk. maskaamisesta eli taipumuksesta pyrkiä piilottamaan autismikirjon piirteitä. Tutkimusten perusteella vaikuttaisi siltä, että autismikirjon naisilla ja tytöillä on keskimäärin poikia ja miehiä enemmän sosiaalista motivaatiota, joka tuo mukanaan halun kuulua joukkoon. 

Lapsuudessa autismikirjon häiriöihin voi liittyä esimerkiksi: 

• Sosiaalisia vaikeuksia, joiden taustalla on vaikeutta tulkita muiden sanomisia ja sanatonta viestintää sekä ilmaista itseään.
  
• Kuormittumisherkkyyttä.
  
• Vaikeutta sietää muutoksia ja voimakasta pysyvyyden ja rutiinien tarvetta.
  
• Toiminnanohjauksen vaikeutta, etenkin vaikeutta suunnitella omaa toimintaa ja muuttaa toimintatapaa tilanteen vaatimalla tavalla.
  
• Vaikeutta tunnistaa tunteisiin liittyviä kehon tuntemuksia ja reaktioita, nimetä tunteita ja säädellä niitä tilanteeseen sopivalla tavalla.
  
• Aistisäätelyn poikkeavuuksia, jotka voivat ilmetä joko aistiherkkyyksinä tai –hakuisuutena ja liittyä esimerkiksi valoihin, ääniin, vaatteisiin tai syömiseen.

Aina tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen haasteissa tai sosiaalisissa haasteissa ei kuitenkaan ole kyse diagnosoitavasta neuropsykiatrisesta häiriöstä, vaan haasteet voivat olla myös ohimeneviä ja johtua esimerkiksi elämäntilanteessa ja/tai elinympäristössä olevista kuormitustekijöistä. Joskus tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksien tai sosiaalisten haasteiden taustalla voi olla somaattisia sairauksia, oppimisvaikeuksia, traumatisoitumista tai mielenterveyden häiriöitä neuropsykiatristen häiriöiden sijaan tai niiden ohella. Neuropsykiatrista häiriöistä suuri osa on perinnöllisiä, jolloin niitä voi esiintyä useammalla henkilöllä samasta perheestä ja suvusta.  

Touretten oireyhtymä

Touretten oireyhtymä on monimuotoinen nykimishäiriö, johon liittyy pitkän aikaa ilmeneviä motorisia ja äänellisiä tic-oireita. Tic-oireet ovat yleensä tahdosta riippumattomia ja äkillisiä. Yksinkertaiset tic-oireet voivat olla esimerkiksi nenän nyrpistelyä, kulmien kurtistelua, silmien räpyttelyä tai äännähdyksiä, monimuotoiset puolestaan fraasien toistelua tai useamman lihasryhmän liikesarjoja. Tic-oireet ovat yleensä voimakkaimmillaan lapsuudessa ja vähentyvät nuoruudessa, mutta joissain tapauksissa ne voivat myös jatkua aikuisikään saakka. 

Monihäiriöisyys  

Yleensä henkilöllä, jolla on autismikirjon häiriö, on enemmän tai vähemmän myös ADHD:n piirteitä ja toisin päin. On myös täysin mahdollista, henkilöllä on molemmat häiriöt yhtä aikaa, jolloin ADHD:n ja autismikirjon piirteet voivat kompensoida toisiaan, mikä asettaa haasteita diagnostiikalle. Myös Touretten oireyhtymän yhteydessä esiintyy usein ADHD:ta ja autismikirjon piirteitä, ja ADHD:n ja autismin yhteydessä tic-oireita. 

Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy hyvin monenlaista somaattista, psykiatrista ja neurologista oheissairastavuutta. Lisäksi nepsy-lapset ja –nuoret saavat usein muita lapsia ja nuoria enemmän kielteistä palautetta itsestään ja toiminnastaan joko suoraan tai välillisesti, millä voi olla kauaskantoiset seuraukset kehittyvälle minäkäsitykselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Häiriöiden varhaisella tunnistamisella voidaan vähentää oireiden ja liitännäisoireiden kielteistä vaikutusta toimintakykyyn. Lisäksi varhainen tunnistaminen on tärkeää lapsen ja nuoren kehittyvän minäkäsityksen ja itsetuntemuksen kannalta. 

Miten neuropsykiatrisia häiriöitä arvioidaan? 

Neuropsykiatristen häiriöiden diagnosointi edellyttää huolellista, useimmiten moniammatillista arviointia ja tiedon keräämistä useista eri lähteistä. ADHD:n ja autismikirjon häiriöiden osalta keskeistä on arvioida, missä iässä oireet olleet ensimmäistä kertaa havaittavissa. Lasten ja nuorten kohdalla arviointiin sisältyy aina havainnointia ja vanhempien ja päiväkodin tai koulun henkilökunnan haastattelua. Lisäksi tietoa kerätään kyselylomakkeilla ja asiakirjoista (esim. neuvolan potilasasiakirjat, koulutodistukset). 

Arviointi alkaa aina laajalla alkukartoituksella, jonka avulla pyritään saamaan kattava kokonaiskuva oireiden ilmenemisestä, kestosta ja vaikutuksesta toimintakykyyn sekä yleisemmin elämäntilanteesta ja –historiasta. Mikäli alkukartoituksen perusteella tarkempi tutkimus arvioidaan tarpeelliseksi, jatkuu arviointi diagnostisella haastattelulla ja erotusdiagnostisella arviolla. Joissakin tilanteissa on tarpeen tehdä muita tarkentavia arvioita, esimerkiksi neuropsykologinen tutkimus tai toimintaterapia-arvio. 

Neuropsykiatristen häiriöiden hoito ja kuntoutus 

Hoito ja kuntoutus edellyttävät aina yksilöllistä arviota, jossa kartoitetaan lapsen tai nuoren vahvuudet, haasteet ja tuen tarpeet. 

• Hoito ja kuntoutus sisältävät aina vanhempien ohjausta ja psykoedukaatiota eli tiedon antamista häiriöihin liittyvistä erityispiirteistä ja niiden huomioon ottamisesta jokapäiväisessä arjessa. 

• Hoitoon ja kuntoutukseen on tärkeää sisällyttää verkostoyhteistyötä lapselle, nuorelle ja perheelle tärkeiden ympäristöjen kanssa, etenkin päiväkodin tai koulun kanssa. 

• Osa nepsy-lapsista ja –nuorista voi tarvita pidempikestoista kuntoutusta, joka voi olla esimerkiksi puhe-, toiminta-, fysio- tai psykoterapiaa tai neuropsykologista kuntoutusta. 

• Osan kohdalla lääkitys voi olla tarpeen osana ADHD:n tai oheissairauksien hoitoa.  

”Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten tukemisessa toistuva struktuuri ja ennakointi ovat kaiken A ja O. Struktuurilla tarkoitetaan säännöllistä päivärytmiä ja toistuvia rutiineja ja ennakoinnilla puolestaan sitä, että lasta valmistellaan etukäteen niissä tapahtuviin muutoksiin. Struktuuri, rutiinit ja ennakointi tuovat ennakoitavuutta ja selkeyttä lapsen elämään, vahvistavat lapsen hallinnan ja turvallisuuden tunnetta ja tukevat lapsen toiminnanohjausta sekä vireystilojen ja tunteiden säätelyä. Sitä kautta ne helpottavat usein koko perheen elämää. 

Myöskään myönteisen ohjaamisen merkitystä ei voida liikaa korostaa. Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten perheissä ajaudutaan usein noidankehään, jossa lapsi saa haastavasta käyttäytymisestään jatkuvaa kielteistä palautetta. Kielteisesti värittynyt vuorovaikutus lapsen ja vanhemman välillä usein vähentää myönteistä vuorovaikutusta, jolloin lapsi tiedostamattaan oppii, että ainoa tai ainakin varmin tapa saada vanhemman huomiota on toimia tavalla, josta vanhempi on aiemmin joutunut huomauttamaan. On tärkeää ymmärtää, että lapsi ei tarkoituksella toimi haastavasti, vaan kyseessä on hyvin automaattinen oppimisreaktio. Kielteinen vuorovaikutus heijastuu pidemmän päälle lapsen käsitykseen itsestään, mikä voi toimia itseään toteuttavana ennusteena ja entisestään lisätä haastavaa käyttäytymistä. Lisäksi se haastaa vanhempien ja koko perheen jaksamista. Siksi kielteisen vuorovaikutuksen noidankehä on saatava katkaistua mahdollisimman varhain. Vanhempien voi olla vaikea muuttaa jo muodostuneita toimintamalleja itsenäisesti vaan he saattavat tarvita siihen ammattilaisten apua.”

Neuropsykiatristen häiriöiden arviointi Terveytesi Keskuksessa 

Toteutamme arviot moniammatillisesti ja asiakkaan yksilöllisen tilanteen vaatimalla tavalla. ADHD:n ja autismikirjon diagnostiset tutkimukset edellyttävät huolellista erotusdiagnostiikkaa, minkä vuoksi tutkimusten laajuus ja tarvittavat asiantuntijat tarkentuvat usein vasta tutkimuksen edetessä.  

Neuropsykiatrista arviointia toteuttavat ammattilaisemme osaavat myös antaa ohjausta ja neuvontaa neuropsykiatrisiin erityispiirteisiin, kuntoutukseen ja hoitoon liittyen. 

Lue lisää palveluistamme lapsiperheille neuropsykiatrisiin oireisiin liittyen.

Asiantuntijana artikkelissa psykologi, psykologian väitöskirjatutkija Sofia Pihlaja