Oppimisen vaikeuksilla tarkoitetaan kaikista syistä johtuvia vaikeuksia oppimisessa. Syyt voivat olla synnynnäisiä, jolloin puhutaan kehityksellisistä oppimisvaikeuksista. Aina oppimisen vaikeudet eivät kuitenkaan ole synnynnäisiä, vaan oppimista voivat vaikeuttaa myös muunlaiset elämäntilanteeseen ja elinympäristöön liittyvät tekijät tai vaikkapa fyysiset ja psyykkiset tekijät. Tässä artikkelissa käydään läpi yleisimpiä kehityksellisiä oppimisvaikeuksia, niiden ilmenemistapoja ja tuen muotoja. Myös neuropsykiatriset häiriöt voivat vaikeuttaa oppimista.
Kielelliset vaikeudet
- Kielelliset vaikeudet voivat aiheuttaa vaikeuksia kirjoitetun ja/tai puhutun kielen tuottamisessa tai ymmärtämisessä. Kielellisistä vaikeuksista käytetään yleensä yleisnimitystä kehityksellinen kielihäiriö. Kouluiässä kehityksellinen kielihäiriö näkyy usein laajasti oppimisessa, sillä oppiaineesta riippumatta niissä tarvitaan kaikissa puhuttua ja kirjoitettua kieltä. Lisäksi kehityksellinen kielihäiriö voi ymmärrettävästi aiheuttaa haasteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, mutta myös keskittymisessä ja toiminnanohjauksessa sekä käyttäytymisessä.
Hahmottamisen vaikeudet
- Hahmottamisen vaikeudet ilmenevät yleensä vaikeutena tunnistaa tai erottaa kohteita ja niiden nopeutta, etäisyyttä tai suuntaa näönvaraisesti. Hahmottamisvaikeudet vaikuttavat erityisesti matematiikan oppimiseen, mutta ne voivat vaikeuttaa myös lukemista. Lähes kaikissa oppiaineissa on hahmottamista vaativia osa-alueita. Arjessa hahmottamisen vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi vaikeutena suunnistaa ympäristössä tai hahmottaa ajan kulumista. Hahmottamisen vaikeuksiin voi liittyä myös haasteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, etenkin tilanteissa, joissa on läsnä paljon ihmisiä tai joissa tapahtuu monia asioita samanaikaisesti.
Lukivaikeus
- Lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus eli lukivaikeus tarkoittaa vaikeutta lukea ja kirjoittaa. Vaikeutta voi olla kummassakin tai vain toisessa. Lukivaikeus vaikeuttaa usein paitsi kielten, myös niin sanottujen lukuaineiden oppimista. Lisäksi se voi hankaloittaa matematiikan sanallisten ja soveltavien tehtävien omaksumista.
Matematiikan oppimisvaikeus
- Matematiikan oppimisvaikeus liittyy nimensä mukaisesti matematiikan käsitteiden ja peruslaskutaitojen oppimiseen. Matematiikan oppimisvaikeus on kyseessä silloin, kun matematiikan haasteiden taustalla ei ole laajempaa hahmottamisen vaikeutta.
Laaja-alainen oppimisvaikeus
- Laaja-alaiset oppimisvaikeudet tarkoittavat oppimisvaikeuksia, jotka näkyvät useammalla kuin yhdellä seuraavista osa-alueista: kielellisissä taidoissa, hahmottamisessa, lyhytkestoisessa muistissa, aivojen tiedonkäsittelyn nopeudessa ja/tai motoriikassa.
Miten oppimisvaikeuksia arvioidaan?
Huoli esimerkiksi kielen tai hahmottamisen kehityksen viivästymästä saattaa nousta jo neuvolassa tai päiväkodissa. Useimmiten epäily oppimisvaikeudesta herää koulun opetushenkilöstöllä. Myös vanhempi saattaa itse huomata lapsen haasteet ja hakea niihin apua. Ensisijaisesti oppimisvaikeuksien tunnistaminen on kuitenkin niiden ammattilaisten vastuulla, joilla on näkemystä siitä, miten lapset tavanomaisesti kehittyvät eikä vanhempien voida olettaa tunnistavan lapsensa oppimisvaikeuksia itsenäisesti. Mitä varhaisemmassa vaiheessa oppimisvaikeudet tunnistetaan, sitä paremmin lapsen kehitystä pystytään arkiympäristön tukitoimien ja kuntoutuksen avulla tukemaan. Käytännössä kuitenkin jo ennen kouluikää tunnistettavat oppimisvaikeudet ovat yleensä vaikeusasteeltaan laajempia kuin vasta myöhemmin esiin tulevat.
Kapea-alaiset oppimisen vaikeudet eivät aina vaadi tarkempia tutkimuksia, jos päiväkodin tai koulun tukitoimet ovat riittäviä arjen sujumiseksi. Jos tukitoimista huolimatta oppimisen vaikeudet jatkuvat, ne alkavat heijastua lapsen tunnesäätelyyn tai käyttäytymiseen tai on epäselvää, mihin kaikkeen oppimisen vaikeudet liittyvät, on oppimisvaikeuksia hyvä kartoittaa tarkemmin neuropsykologisella tutkimuksella.
Neuropsykologisessa tutkimuksessa tietoa kerätään useista eri lähteistä. Poikkeuksetta oppimiskykyä arvioidaan erilaisilla tehtävillä, joita psykologi tai neuropsykologi tekee kahden kesken lapsen kanssa. Lisäksi tietoa kerätään haastattelemalla vanhempia ja koulun tai päiväkodin henkilökuntaa, jotta saadaan mahdollisimman tarkka kuva vaikeuksien ilmenemisestä arjessa. Psykologi voi pyytää vanhempia ja opettajia täyttämään myös erilaisia kyselylomakkeita. Tiedonkeruumenetelmien pohjalta psykologi arvioi, mistä oppimisen vaikeudet voivat johtua. Tutkimuksen tulokset sekä suositukset tukitoimista ja mahdollisesta kuntoutuksesta käydään suullisesti läpi vanhempien ja vanhempien suostumuksella muiden tarvittavien toimijoiden (esim. päiväkoti, koulu) kanssa. Psykologi laatii niistä myös kirjallisen lausunnon.
Oppimisen vaikeuksien tukeminen
Tärkeintä oppimisen vaikeuksia kokevan lapsen tai nuoren tukemisessa on koulun tai oppilaitoksen tarjoamat, oikea-aikaiset ja oikeisiin asioihin kohdistuvat tukitoimet. Tukitoimien suunnittelu, toteutus ja arviointi on opettajien ja muun koulun henkilökunnan tehtävä, lisäksi kodin ja koulun yhteistyö on tärkeää. Usein tarvitaan kuitenkin myös psykologin tarkempaa tutkimusta siitä, kuinka laajoja oppimisen vaikeudet ovat ja mihin ne kohdistuvat. Psykologi osaa tutkimuksen perusteella suositella oikeanlaisia tukitoimia. Osa lapsista saattaa tarvita oppimisvaikeuksiinsa myös kuntoutusta, esimerkiksi puheterapiaa, toimintaterapiaa tai neuropsykologista kuntoutusta. Psykologi arvioi osana tutkimusta myös mahdollista kuntoutuksen tarvetta.
Asiantuntijana artikkelissa psykologi, psykologian väitöskirjatutkija Sofia Pihlaja
Oppimisvaikeustutkimus Terveytesi Keskuksessa
Oppimisvaikeuksien arvioiminen edellyttää yleensä laajaa tai erittäin laajaa neuropsykologista tutkimusta, jonka toteuttaa oppimisvaikeuksien arviointiin perehtynyt psykologi. Mikäli epäilet lapsellasi oppimisvaikeuksia, joita haluaisit kartoittaa tarkemmin, voit olla yhteydessä maksuttomaan hoidon tarpeen arvioomme, josta sinulle varataan tarvittaessa psykologin soitto- tai vastaanottoaika.
Maksuton hoidon tarpeen arviointi ma-pe klo 8-15, p. 0100 85825.